"Sotilaiden salaisuudet" on Viveca Stenin Sandhamn-sarjan neljäs osa ja tarttui kirjastosta mukaan ilman suurempia pohdintoja allekirjoittaneen taholta; on ollut niin hyvä dekkarisarja ^^
22-vuotias opiskelijapoika tekee itsemurhan - paitsi että itsemurhaviestissä ei ole allekirjoitusta ja aina mukana kulkenut tietokone on kadonnut.
22-vuotias opiskelijapoika tekee itsemurhan - paitsi että itsemurhaviestissä ei ole allekirjoitusta ja aina mukana kulkenut tietokone on kadonnut.
Thomas Andreasson on palannut töihin pitkältä sairaslomalta, mutta muistot onnettomuudesta vaikuttavat hänen yöuniinsa ja tekevät hänet hajamieliseksi. Kun Thomas haluaa tutkia itsemurhalta vaikuttavaa tapausta, hänen työkykyään epäillään entistä enemmän.
Pian käy kuitenkin selväksi, että liikkeellä on murhaaja. Kysymys ei ole pelkästään "kuka" vaan myös "miksi". Ja miten kolmekymmentä vuotta vanhat rannikkojääkärikoulutuksen tapahtumat liittyvät asiaan?
Thomaksen ja sarjan toisen vakipäähenkilön Noran arkea ja parisuhdekiemuroita seurataan jälleen murhaselvittelyjen rinnalla. Nora yrittää toipua avioerosta ja sopeutua lasten yhteishuoltajuuteen. Pidin Noran miestä alusta asti mänttinä ja nyt se kelmi kehtaa raahata uuden naisensa perhejuhliin! Thomas taas on palannut yhteen entisen vaimonsa kanssa.
Juoni tempaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta ja hahmot olivat jälleen pelottavan uskottavia. Erityisesti haluan tämän kirjan osalta mainita sympaattisen alkoholistin; mies oli niin surkean yksinäinen, että odotti innolla puhelinmyyjien soittoja päästäkseen puhumaan oikean ihmisen kanssa.
Sarjan ensimmäisessä kirjassa minua häiritsi erityisesti se, miten avoimesti Thomas keskusteli meneillään olevista murhatutkimuksista poliisiin kuulumattomien ystäviensä kanssa. Tässä neljännessä kirjassa tuo pieni etikettivirhe oli hienosti korjattu; Noraa ärsytti, kun Thomas esitti hänellekin vain kysymyksiä selittämättä mitään ^^
Thomaksen ja sarjan toisen vakipäähenkilön Noran arkea ja parisuhdekiemuroita seurataan jälleen murhaselvittelyjen rinnalla. Nora yrittää toipua avioerosta ja sopeutua lasten yhteishuoltajuuteen. Pidin Noran miestä alusta asti mänttinä ja nyt se kelmi kehtaa raahata uuden naisensa perhejuhliin! Thomas taas on palannut yhteen entisen vaimonsa kanssa.
Juoni tempaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta ja hahmot olivat jälleen pelottavan uskottavia. Erityisesti haluan tämän kirjan osalta mainita sympaattisen alkoholistin; mies oli niin surkean yksinäinen, että odotti innolla puhelinmyyjien soittoja päästäkseen puhumaan oikean ihmisen kanssa.
Sarjan ensimmäisessä kirjassa minua häiritsi erityisesti se, miten avoimesti Thomas keskusteli meneillään olevista murhatutkimuksista poliisiin kuulumattomien ystäviensä kanssa. Tässä neljännessä kirjassa tuo pieni etikettivirhe oli hienosti korjattu; Noraa ärsytti, kun Thomas esitti hänellekin vain kysymyksiä selittämättä mitään ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti