torstai 28. tammikuuta 2016

Fated

I can't trust the things that I hear any more than I can trust the things that I see.


Näin Alyson Noëlin "Punaiset tulppaanit" joskus vuosia sitten kirjakaupassa ja ajattelin, että sen kirjan haluan lukea. Kirjaa ei kuitenkaan näkynyt lähikirjastossani. En ollut valmis ostamaan kirjaa itselleni, koska en tuntenut kirjailijaa. Pahimmassa tapauksessa tuhlaisin yli 20 euroa johonkin ärsyttävään teinidraamaan! Myöhemmin innostuin sitten tilaamaan Noëlin toisen sarjan, Soul Seekers, ensimmäisen osan "Fated" englanninkielisenä pokkarina. Laskin, että pieni pokkari ei romuttaisi maailmaani - lompakkoani - vaikka en kirjasta pitäisikään.


Daire on pikkulapsesta asti matkustanut äitinsä työn vuoksi ympäri maailmaa elokuvien kuvauspaikkojen perässä. Hän on jo pidempään nähnyt omituisia hohtavia hahmoja, joita muut eivät näe. 16-vuotissyntymäpäivänään Dairen näkemät asiat ovat niin kammottavia, että hän saa hysteerisen kohtauksen keskellä katua. Tämän jälkeen Daire tarvitsee vahvoja rauhoittavia lääkkeitä ja lääkäreiden mielestä hänet pitäisi sulkea psykiatriselle osastolle.

Dairen isoäiti on henkimaailmaan ja yrtteihin perehtynyt "noitatohtori". Hän on tähän asti pysytellyt poissa Dairen  elämästä, mutta kutsuu nyt yllättäen tytön luokseen. Näin Daire päätyy laitoksen sijasta tuntemattoman isoäidin luokse keskelle autiomaata. Isoäiti paljastaa Dairelle, etteivät "harhat" ole merkki mielisairaudesta, vaan suvussa periytyvistä voimista.

Daire on nähnyt unia komeasta pojasta. Ei liene mikään yllätys, että kyseinen poika, Dace, asuu samassa kylässä kuin Dairen isoäiti. Ikävä kyllä pojalla on identtinen, mutta häijy kaksoisveli Cade, jonka puuhat uhkaavat maailman tasapainoa. Daire tunnistaa Caden pahuuden heti kättelyssä. Dairen ja Caden suvut ovat taistelleet jo pitkään ja Daire on ainoa, jolla on tarpeeksi voimia pelastaa maailma Caden suunnitelmilta.

En ollut jotenkin yhtään orientoitunut siihen, että aloin lukea nuortenkirjaa. Dairen tyhmät-aikuiset-eivät-ymmärrä-mitään teiniangsti ja hysteeriset kohtaukset lävähtivät ikävästi päin näköä. Daire tuntee heti Daceen törmättyään, että heidät on tarkoitettu yhteen, mikä ei varsinaisesti innostanut minua. Pidän enemmän sellaisista romansseista, jotka kehittyvät hitaasti suurten taisteluiden tuoksinassa. Ja niistä taisteluista... Myönnän odottaneeni vähän vauhdikkaampaa ja räväkämpää tarinaa. Aikaa - eli sivuja - tuntui kuluvan hirveästi varsinaisiin tapahtumiin valmistautumiseen, minkä jälkeen hirviöt ja suuret yliluonnolliset olennot kuitattiin parilla kommentilla. Ja oliko ne ilkeät tytöt laitettu mukaan vain, koska nuortenkirjan sankarittaren täytyy kohdata koulussa ilkeiden nättien tyttöjen klikki?

No joo, ihan mukava luettava "Fated" oli. (Onneksi sivuja oli vain 350.) Sellainen kevyt nuorten fantasiatarina. En ole hirveän vaikuttunut henkilöistä tai juonesta (teinityttö pelastaa maailman isoäitinsä avulla...), mutta on niitä tökerömpiäkin tekeleitä. Dace oli loppujen lopuksi ihan lutunen stereotyyppi teinifantasian komeasta kivasta pojasta. Kirjan loppu onnistui jopa herättämään muutamia kysymyksiä, joiden vuoksi seuraavaan osaan on pakko tarttua jossain vaiheessa. Oikeastaan "Fated" onnistui vain lisäämään kiinnostustani Noëlin muita kirjoja kohtaan. Uskon, että ne saattavat olla ihan lukemisen arvoisia - välipaloina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti