Verne laughed. He had one of those deep, rolling chuckles that matched his gravelly voice. "No wonder Richard's been having such a hard time finding a replacement for you. You are a solid, cast-iron, ball busting bitch."
I looked at his smiling face. I think it was a compliment. Besides, truth was truth. I wasn't down here to win Miss Congeniality. I was down here to rescue Richard and to stay alive. Bitch was just about the right speed for that.
Arvasitteko kyseisen nartun henkilöllisyyden? En sitten millään malttanut pitää näppejäni erossa Anita Blakesta. Varsinkin, kun tämän Laurell K. Hamiltonin sarjan kahdeksas osa "Blue Moon" odotti hyllyssä valmiina luettavaksi...
Anitan entinen sulhanen Richard on matkustanut Tennesseehen viimeistelemään tutkintoaan, kun hän joutuu vankilaan raiskausyrityksestä. Anitan ei auta muu kuin jättää mustasukkainen Jean-Claude kotiin (paikallinen mestarivampyyri pelkää Jean-Claudea kuollakseen ja aloittaisi sodan jos tämä näyttäisi naamaansa väärällä reviirillä) ja lähteä selvittämään tilannetta. Mukaansa Anita saa värikkään saattueen ihmissusia, -leopardeja ja vampyyreita.
Suoraan sanottuna olin jo ehtinyt toivoa, että tämä Anitan, Jean-Clauden ja Richardin välinen kolmiodraama olisi käsitelty loppuun. Jostain syystä kumpikaan komistus ei oikein innosta minua. Ja nyt Jean-Clauden kanssa seurusteleva Anita tulee jopa mustasukkaiseksi, kun käy ilmi, että Richard on ollut oikein aktiivinen etsiessään laumalleen uutta alfanarttua... Se oli tavallaan hauskaa, kunnes kaksikko alkaa tosissaan selvitellä tunteitaan.
Mielestäni kaikki muut Anitan ympärillä pyörivät söpöt urokset vain ovat paljon Richardia hauskempia; tässä kirjassa Nathaniel päättää keskellä lentokenttää riisua paitansa ja asettua Damianin arkun päälle poseeraamaan :D
Vauhtia ja toimintaa on huumorin lisäksi paljon, kuten sarjan aiemmissakin osissa. Anita saa jälleen paeta ja ampua henkensä ja koskemattomuutensa edestä. Lisäksi Anitalla on nyt ikioma leopardilauma, joiden puolustaminen vaatii useammankin tuliaseen heiluttelemista.
Väkivallan suhteen tämä ei ole missään vaiheessa ollut lastensarja, mutta olen unohtanut varoittaa, että seksi on myös rohkeasti edustettuna. Ja seksin suhteen tilanne tuntuu vain pahenevan kirja kirjalta - Anitan yliluonnolliset kyvyt kun ovat yhteydessä seksin tarjoamaan energiaan.
Osa varmaan tuomitsee tämän sarjan sen vuoksi, että sankaritarta piirittää joukko yliluonnollisia, hyvännäköisiä, usein puolialastomia miesstrippareita. Minua tympii oikeastaan vain Anitan ja Richardin välinen säätäminen, koska Richard on mielestäni niin toivottoman tylsä kaveri. Jasonin tai Damianin kanssa tilanteista uhkaa tulla paljon... herkullisempia ;)
Mitenköhän kauan jaksan odottaa ennen kuin hyökkään seuraavan osan kimppuun...
Mielestäni kaikki muut Anitan ympärillä pyörivät söpöt urokset vain ovat paljon Richardia hauskempia; tässä kirjassa Nathaniel päättää keskellä lentokenttää riisua paitansa ja asettua Damianin arkun päälle poseeraamaan :D
Vauhtia ja toimintaa on huumorin lisäksi paljon, kuten sarjan aiemmissakin osissa. Anita saa jälleen paeta ja ampua henkensä ja koskemattomuutensa edestä. Lisäksi Anitalla on nyt ikioma leopardilauma, joiden puolustaminen vaatii useammankin tuliaseen heiluttelemista.
Väkivallan suhteen tämä ei ole missään vaiheessa ollut lastensarja, mutta olen unohtanut varoittaa, että seksi on myös rohkeasti edustettuna. Ja seksin suhteen tilanne tuntuu vain pahenevan kirja kirjalta - Anitan yliluonnolliset kyvyt kun ovat yhteydessä seksin tarjoamaan energiaan.
Osa varmaan tuomitsee tämän sarjan sen vuoksi, että sankaritarta piirittää joukko yliluonnollisia, hyvännäköisiä, usein puolialastomia miesstrippareita. Minua tympii oikeastaan vain Anitan ja Richardin välinen säätäminen, koska Richard on mielestäni niin toivottoman tylsä kaveri. Jasonin tai Damianin kanssa tilanteista uhkaa tulla paljon... herkullisempia ;)
Mitenköhän kauan jaksan odottaa ennen kuin hyökkään seuraavan osan kimppuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti