Olen rakastanut kaikkia tähän mennessä lukemiani Robin Hobbin kirjoja, mutta "Shaman's Crossing" oli nyt pettymys.
"Shaman's Crossing" aloittaa Soldier Son -trilogian, jonka kuvittelin sijoittuvan samaan maailmaan kuin Hobbin muutkin sarjat. Kuvitelmien murskaantuminen ei tällä kertaa ollut hauskaa, joten vieras maailma oli ensimmäinen pettymys. "Shaman's Crossing" on kuin fantasiaversio Amerikan valloituksesta, jossa uudet tulokkaat perustavat tiluksiaan preerialle hätistäen samalla alkuperäisväestöä tieltään. Valloittajilla on apunaan tuliaseita, joiden rautapitoiset ammukset ovat myrkkyä alkuperäisväestön taikavoimille. (Olen ehkä aiemminkin maininnut, että tuliaseet eivät mielestäni sovi fantasiatarinoihin.)
Päähenkilö on Nevare, aatelisarvon ansainneen sotilaan toinen poika. Perinteen mukaan aatelismiehen ensimmäinen poika perii isänsä ja toisesta tulee sotilas, joten Nevare tietää pienestä asti, mitä tulevaisuudelta sopii odottaa.
"Shaman's Crossing" on samanlainen kasvutarina kuin "Salamurhaajan oppipoika". Nevare kertoo omin sanoin lapsuudestaan isänsä tilalla ja erilaisista opettajistaan ja myöhemmin nuoreksi mieheksi vartuttuaan koulutuksesta sotilasakatemiassa.
Kirja alkoi vahvasti; Nevare kohtaa "puoliverisen" tytön ja saamme esimakua preerialla asuvan väen taikavoimista ja ahdasmielisten sotilaiden ennakkoluuloista. Sitten jäin odottamaan, että jotain merkittävää tapahtuisi ja päästäisiin siihen varsinaiseen seikkailuun. Ikävä kyllä jouduin lukemaan pitkiä kuvauksia kaikista Nevaren erilaisista oppitunneista ja kuulopuheita siitä, mitä sotilaat tekevät jossain kaukana. Välillä paneuduttiin jopa siihen, mitä Nevaren isän vanhat sotilaskaverit olivat joskus tehneet! Taistelut eivät suoraan sanottuna kiinnosta minua, ellei sankari ole itse mukana.
Eniten minua kiinnosti Nevaren rakkauselämä, mutta sen kuvaamiseen ei ikävä kyllä tarvittu montaa riviä - ainakaan vielä. Röyhkeästi käyttäytyvä Epiny-serkku älykkäinen mielipiteineen oli yksi viihdyttävä tuttavuus tylsien miesten keskellä. Lopussa tuli onneksi jännittäviä hetkiä, kun alkuasukkaiden taikuudesta paljastui asioita ja Nevarekin pääsi vihdoin tositoimiin.
Suurimmalta osalta "Shaman's Crossingin" läpi kahlaaminen oli puuduttava urakka, minkä vuoksi arastelen hieman seuraavaan kirjaan tarttumista. Loppu jäi kuitenkin ihan kiinnostavaan kohtaan ja haluan tietää, mitä Nevarelle seuraavaksi tapahtuu. Näin ollen aion ehdottomasti rämpiä eteenpäin. (Toivottavasti tiedossa on enemmän säpinää!)
Eniten minua kiinnosti Nevaren rakkauselämä, mutta sen kuvaamiseen ei ikävä kyllä tarvittu montaa riviä - ainakaan vielä. Röyhkeästi käyttäytyvä Epiny-serkku älykkäinen mielipiteineen oli yksi viihdyttävä tuttavuus tylsien miesten keskellä. Lopussa tuli onneksi jännittäviä hetkiä, kun alkuasukkaiden taikuudesta paljastui asioita ja Nevarekin pääsi vihdoin tositoimiin.
Suurimmalta osalta "Shaman's Crossingin" läpi kahlaaminen oli puuduttava urakka, minkä vuoksi arastelen hieman seuraavaan kirjaan tarttumista. Loppu jäi kuitenkin ihan kiinnostavaan kohtaan ja haluan tietää, mitä Nevarelle seuraavaksi tapahtuu. Näin ollen aion ehdottomasti rämpiä eteenpäin. (Toivottavasti tiedossa on enemmän säpinää!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti