Goodreads on jo pitkään suositellut minulle Jennifer Fallonin "Lion of Senetiä" ja tällä kertaa suositus osui nappiin.
Belagren on ovela ja kiero ylipapitar, joka nousi valtaan käyttämällä älykkään tiedemiehen laskelmia aurinkojen liikkeistä. Prinssi Antonov, "Senetin Leijona", on vallanhimoinen ja epäluuloinen hallitsija, joka on pistänyt naapurimaat polvilleen Belagrenin "ennustusten" ansiosta.
Dirk on herttuan nuorempi poika, jonka kiinnostuksen kohteet ovat aina olleet tieteissä eivätkä politiikassa. Hänen rauhallinen elämänsä parantajan opissa saa kuitenkin tylyn käänteen, kun myrsky tuo kotisaaren rannalle prinssi Antonovin pahimman vihamiehen.
Juoni oli oikeastaan varsin yksinkertainen; pari häijyä tyyppiä ja muutama nuori sankari, joiden polkujen risteämistä odotin innolla. Tämä on kuitenkin yleensä positiivinen asia, koska liian sekava juttu vain rasittaa lukijaa ja ärsyttää, kun tipahtaa kärryiltä. Tarina oli selkeydestään huolimatta todella mukaansa tempaava eikä kyllästyminen uhannut missään vaiheessa. Mitään suuria taistelukohtauksia tässä ei ollut, mutta ne pienet käänteet ja koukut pakottivat jatkamaan aina seuraavaan lukuun.
Hahmojenkaan suhteen ei ole valittamista. Oikeastaan jokainen päähenkilö oli teini-iässä, suurin osa kuninkaallista sukua. Poikkeuksena Marqel, joka oli äpärä, taitava akrobaatti ja vastahakoinen huora. Marqel käyttäytyi kuin mikäkin narttu, mutta en voi olla ihailematta tytön sisua ja oveluutta. Sitä paitsi on ihanaa, kun hahmossa on enemmän potkua kuin Disney-leffojen jaloissa ja suloisissa sankarittarissa!
Taikuutta tässä fantasiakirjassa ei ollut, vaan fantasiapuoli oli "vain" se vieras maailma hallitsijoineen ja kulttuureineen. Vähän samalla tavalla kuin Martinin Tulen ja jään laulu -sarjassa pääpaino oli kruunupäiden välisissä nahisteluissa. Suosittelenkin "Lion of Senetiä" niille, jotka pitävät prinsseistä ja prinsessoista ja valtataisteluista.
Taikuutta tässä fantasiakirjassa ei ollut, vaan fantasiapuoli oli "vain" se vieras maailma hallitsijoineen ja kulttuureineen. Vähän samalla tavalla kuin Martinin Tulen ja jään laulu -sarjassa pääpaino oli kruunupäiden välisissä nahisteluissa. Suosittelenkin "Lion of Senetiä" niille, jotka pitävät prinsseistä ja prinsessoista ja valtataisteluista.
Jennifer Fallon nousi tällä kirjalla ehdottomasti lempikirjailijoideni joukkoon - lähelle kärkeä! Ainoa harminaiheeni on nyt se, ettei Fallonin kirjoja varsinaisesti tulvi täällä Suomen markkinoilla. Pöh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti