Dekkarilinjalla jatketaan sinnikkäästi. Vuorossa jälleen uusi suosikkini Belinda Bauer kolmannella kirjallaan "Kadonneet lapset".
"Kadonneet lapset" palaa edellisistä kirjoista tuttujen hahmojen pariin. Tällä kertaa pikkukylässä siepataan lapsia. Paikalle jätetään vain keltainen muistilappu: "Te ette rakasta häntä". Tapausta tutkimaan saapuvat tutut poliisit Reynolds ja Rice.
Jonas Holly on ollut pitkään sairaslomalla edellisen kirjan dramaattisten tapahtumien jälkeen, mutta nyt psykiatri päästää hänet vihdoin takaisin töihin. (Ikävä kyllä psykiatrin päätös työkyvystä on ehkä hieman hätiköity.)
"Hautanummen" sankari Steven on kasvanut honteloksi 17-vuotiaaksi. Murhaajan kohtaaminen varjostaa hänen ajatuksiaan edelleen, mutta valoa elämään tuo yllättäen koulun uusi tyttö.
Sitten Stevenin pikkuveli Davey keksii tienata rahaa etsimällä lasten sieppaajan...
"Kadonneet lapset" oli yhtä vetävä dekkari kuin edeltäjänsäkin. Oli hauskaa arvuutella loppuratkaisua ja samalla uppoutua hahmojen elämään. Keksin puolivälissä kirjaa hurjan teorian sieppaajasta, mutta metsään meni komeasti. (Se olisikin ollut aivan liian ennalta-arvattava ratkaisu.) Kun syyllinen lopulta paljastettiin lukijalle, alkoi jännittävä kilpajuoksu aikaa vastaan.
Steven ja hänen ihastuksensa olivat aivan ihania tyyppejä ja sivujuonena kulkeva romanssi oli yksi parhaista kohdista tässä kirjassa. Pikkuveli Davey puolestaan käyttäytyi kuin... keskenkasvuinen poika. Bauer osasi jälleen kuvailla hienosti niitä ihmismielen heikompia hetkiä. Jotenkin Bauer tuntui kuitenkin olevan armollisempi ihmiskuntaa kohtaan tämän kirjan mänttien osalta. Minulle ei enää jäänyt sellainen tunne, että pari fiksua ja mukavaa sankaria joutui kamppailemaan tympeyden armeijaa vastaan ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti