Belinda Bauerin esikoisteos "Hautanummi" teki niin hyvän vaikutuksen, etten malttanut olla varaamatta heti seuraavaa kirjaa "Tappajan katse" kirjastosta. "Tappajan katse" on itsenäinen tarina, mutta tapahtumapaikka on sama kuin aiemmassa kirjassa ja sen päähenkilöitä on nyt sivuosassa. Suosittelen siis lukemaan kirjat järjestyksessä, ettei paljastu, kuka viime kerralla pelastui ja kenelle kävi huonosti.
Sankarina toimii tällä kerta nuori kyläpoliisi Jonas, joka joutuu hälyttämään apuvoimia, kun halvaantunut nainen löytyy vuoteestaan elottomana ja nenä epäilyttävästi murtuneena.
"Tappajan katse" oli mielestäni vielä parempi kuin "Hautanummi"; murhaajan henkilöllisyyttä - ja motiiveja - sai arvailla ja sekä Jonaksella että hänen herttaisella vaimollaan Lucylla oli salaisuuksia, joita kirjailija panttasi kutkuttavasti.
Murhaajan henkilöllisyys tuli minulle yllätyksenä kirjan lopussa, vaikka joku tarkkaavaisempi ehkä olisi keksinyt sen aiemmin. (Pitää suositella tätä sille dekkarifriikkiystävälleni ja kysyä sitten, miten nopeasti hän tajusi kuvion.)
Bauer teki mielestäni erityisen mainiota työtä luodessaan murhatutkintaa johtavan poliisin Marvelin. Marvel oli yksinkertaisesti ihanan raivostuttava öykkäri. En voinut kuin pudistella päätäni, kun tyyppi haastoi jatkuvasti riitaa pienimmästäkin asiasta ihan vain huvin vuoksi.
Belinda Bauerilla on nyt tukeva paikka suosikkidekkaristieni listalla ja seuraavan kirjan lukeminen on suunnitelmissa ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti