torstai 7. joulukuuta 2017

The Way of Kings

Brandon Sandersonin tuotanto on kiinnostanut minua jo pitkään ja uteliaisuus vain koveni, kun yhtä sarjaa päätettiin jopa alkaa suomentaa. (Mahtavaa!)

"The Way of Kings" on himottanut minua kaikkein eniten, mutta olen aina perääntynyt kauhistuneena sivumäärästä. Nyt oli kuitenkin "pakko" päästä Sandersonin kimppuun (ennen kuin kaikki muut ovat ehtineet ensin). "Luku kerrallaan vaikka henki menisi!"

"The Way of Kings" on osittain perinteinen fantasiatarina; murhattu kuningas, kieroja aatelisia, ja tietysti taikamiekkoja ja -kiviä, joista käydään kiivasta taistelua niin oman väen kuin värikkään viholliskansan välillä.

Fantasiamaailman luomisessa Sanderson on vienyt fantasiapuolen niin pitkälle, että olisin kaivannut ennen kirjan aloittamista parisataasivuisen opaskirjan - isoilla ja selkeillä kuvilla! Tarinaan pääsi kuitenkin ihan hyvin mukaan ja hiljakseen tipahtelevat ihmeelliset yksityiskohdat ja kiehtova kulttuuri värittivät tapahtumia mukavasti.

Hahmoihin ihastuin tasaiseen tahtiin. Ensinnäkin Sanderson on onnistunut kehittämään mahdollisesti historian luttanimman salamurhaajan. Sitten rakastuin tietysti kirjan sankarittariin; epäonniseen, tieteitä ja taiteita rakastavaan nuoreen Shallaniin, voimakastahtoiseen Jasnahiin ja toistaiseksi pieneen osaan jääneeseen, mutta oikein mukavalta ja fiksulta vaikuttavaan Navaniin.

Kaladin oli ilmeisesti tarinan suurin sankari ja hänellä olikin oikein komeita sankarointihetkiä. Jalojen urotekojen lomassa Kaladin ehti kuitenkin synkistellä ja märehtiä tylsiä juttuja vähän turhan hartaasti minun kärsimättömään, äksöniä vaativaan makuuni.

Kuninkaan setä Dalinar olikin miehistä suosikkini. Dalinar oli sellainen suoraselkäinen oikein perusritarillinen fantasiasankari, jollaisia rakastan runsaasta tarjonnasta huolimatta. Lisäksi Dalinarin naiskuvioihin liittyi vaikka mitä jännittävää.

Olen kärsimätön ja hätäinen "kaikki tänne ja heti" tyyppi, joten näin paksun kirjan lukeminen tuntui välillä turhauttavalta. Olisin mieluusti tiivistänyt tarinaa paikoitellen, jotta oltaisiin päästy nopeammin niihin huikeisiin paljastuksiin ja käänteisiin.

Juoni oli periaatteessa yksinkertainen ja muistuttaa suuresti monen muun fantasiakirjan juonta, mutta ne jutut, mitä loppua kohden paljastuivat olivat sellaisia, että nyt en malta odottaa seuraavaa kirjaa, jonka onneksi tilasin ennen kuin ehdin lukea tämän loppuun.

Kiteytän tämän sekavan arvion seuraavasti: "The Way of Kings" kuuluu jokaisen fantasianlukijan lukulistalle. Suosittelen lämpimästi raivaamaan aikaa Sandersonille - se kannattaa ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti