"Grave Dance" on Kalayna Pricen Alex Craft -sarjan toinen osa. Ensimmäisen osan lukemisesta on ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi, mutta parempi palata sarjan pariin myöhään kuin ei milloinkaan... (Täytyy varmaan tunnustaa, että suurin syy tämän kirjan lukemiseen oli viimeaikainen ihastukseni Charlaine Harrisin Harper Connelly -sarjaan. Kaipasin jotain samanlaista :P )
Alex Graft on noita, jonka kyvyt liittyvät kuolleiden jättämän energian näkemiseen ja vainajien kanssa keskustelemiseen. Hän toimii yksityisyrittäjänä auttaen virkavaltaa murhien uhrien haastattelemisessa sekä yksityisiä henkilöitä, joilla on kysymyksiä menehtyneille läheisilleen.
Alex Craftin maailmassa taikuus ja keijut ovat tulleet kaapista seitsemänkymmentä vuotta aiemmin ja kansa on sopeutunut yliluonnollisen olemassaoloon. Noidille ja keijuille on omat korttelit, baarit ja koulut ja yliluonnollisia rikoksia selvittämässä on ihan omat poliisiyksikkönsä.
Tässä sarjan toisessa osassa Alex joutuu selvittämään useamman irrallisen vasemman jalan mysteeriä. Hän ei pelkän jalan perusteella pysty kasaamaan vainajan olemusta keskustelua varten, mikä hankaloittaa rikoksen selvittämistä.
Sarjan ensimmäisessä osassa Alex sai tietää olevansa osaksi keiju ja nyt hän joutuu tahtomattaan sekaantumaan entistä enemmän näiden vaarallisten olentojen asioihin. Hän tuntuu itsekin muuttuvan koko ajan enemmän keijuksi.
Alexin rakkauselämä on myös hyvin esillä "Grave Dancen" juonikuvioissa. Alexin viimeisin rakastaja Falin palaa kuvioihin kuukauden mittaisen katoamistempun jälkeen. Falin tosin sattuu olemaan haltia ja kaiken kukkuraksi talven kuningattaren salamurhaaja ja rakastaja. Falinin lisäksi Kuolema - oikein komea mies - flirttailee avoimesti Alexin kanssa.
Price on kehittänyt värikkään maailman, joka on tulvillaan hauskoja yksityiskohtia. Alex joutuu tasaiseen tahtiin vaarallisiin tilanteisiin, mutta vastapainona on runsaasti huumoria.
Falin opened his eyes, which had drifted closed while we spoke. "Who's Fred?"
"Oh, uh, the gargoyle?" I shrugged. "I sort of named it."
He stared at me, and then burst out laughing. "The winged one with the cat face?" At my nod he laughed out harder, which made him wince and grasp his injured side. "You realize that particular gargoyle is female and holds a position among gargoyles similar to that of a high priestess or a grand oracle?"
"Oh." I guess that explained why she'd seemed so amused when I'd named her. But she'd refused to give me a name to call her, and it was hard to converse with someone who didn't have a name - even if that someone happened to be made of stone.
Vauhtia, vitsailua ja kaksi komistusta piirittämässä sankaritarta kuulostaa tutulta ja jonkun mielestä varmaan liian kuluneelta, mutta itse pidin "Grave Dancea" ja Alex Craftia niin viihdyttävinä, että taidan etsiä kirjastosta seuraavankin osan. Varsinkin ihan loppumetreillä luin innokkaasti eteenpäin, kun päässä pyöri hirveästi vastausta odottavia kysymyksiä.
PS. Kirjaston kappale "Grave Dancesta" oli niin nuupahtanut, että pelkäsin jatkuvasti jonkun sivun irtoavan. Yksi sivu puuttui jo, mutta onnistuin pysymään kärryillä :P
Alex Graft on noita, jonka kyvyt liittyvät kuolleiden jättämän energian näkemiseen ja vainajien kanssa keskustelemiseen. Hän toimii yksityisyrittäjänä auttaen virkavaltaa murhien uhrien haastattelemisessa sekä yksityisiä henkilöitä, joilla on kysymyksiä menehtyneille läheisilleen.
Alex Craftin maailmassa taikuus ja keijut ovat tulleet kaapista seitsemänkymmentä vuotta aiemmin ja kansa on sopeutunut yliluonnollisen olemassaoloon. Noidille ja keijuille on omat korttelit, baarit ja koulut ja yliluonnollisia rikoksia selvittämässä on ihan omat poliisiyksikkönsä.
Tässä sarjan toisessa osassa Alex joutuu selvittämään useamman irrallisen vasemman jalan mysteeriä. Hän ei pelkän jalan perusteella pysty kasaamaan vainajan olemusta keskustelua varten, mikä hankaloittaa rikoksen selvittämistä.
Sarjan ensimmäisessä osassa Alex sai tietää olevansa osaksi keiju ja nyt hän joutuu tahtomattaan sekaantumaan entistä enemmän näiden vaarallisten olentojen asioihin. Hän tuntuu itsekin muuttuvan koko ajan enemmän keijuksi.
Alexin rakkauselämä on myös hyvin esillä "Grave Dancen" juonikuvioissa. Alexin viimeisin rakastaja Falin palaa kuvioihin kuukauden mittaisen katoamistempun jälkeen. Falin tosin sattuu olemaan haltia ja kaiken kukkuraksi talven kuningattaren salamurhaaja ja rakastaja. Falinin lisäksi Kuolema - oikein komea mies - flirttailee avoimesti Alexin kanssa.
Price on kehittänyt värikkään maailman, joka on tulvillaan hauskoja yksityiskohtia. Alex joutuu tasaiseen tahtiin vaarallisiin tilanteisiin, mutta vastapainona on runsaasti huumoria.
Falin opened his eyes, which had drifted closed while we spoke. "Who's Fred?"
"Oh, uh, the gargoyle?" I shrugged. "I sort of named it."
He stared at me, and then burst out laughing. "The winged one with the cat face?" At my nod he laughed out harder, which made him wince and grasp his injured side. "You realize that particular gargoyle is female and holds a position among gargoyles similar to that of a high priestess or a grand oracle?"
"Oh." I guess that explained why she'd seemed so amused when I'd named her. But she'd refused to give me a name to call her, and it was hard to converse with someone who didn't have a name - even if that someone happened to be made of stone.
Vauhtia, vitsailua ja kaksi komistusta piirittämässä sankaritarta kuulostaa tutulta ja jonkun mielestä varmaan liian kuluneelta, mutta itse pidin "Grave Dancea" ja Alex Craftia niin viihdyttävinä, että taidan etsiä kirjastosta seuraavankin osan. Varsinkin ihan loppumetreillä luin innokkaasti eteenpäin, kun päässä pyöri hirveästi vastausta odottavia kysymyksiä.
PS. Kirjaston kappale "Grave Dancesta" oli niin nuupahtanut, että pelkäsin jatkuvasti jonkun sivun irtoavan. Yksi sivu puuttui jo, mutta onnistuin pysymään kärryillä :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti