Guilty Pleasures

There's nothing like ruining the calm of a hundred-year-old vampire to boost a girl's morale.

"Guilty Pleasures" aloittaa Laurell K. Hamiltonin Anita Blake -sarjan. Olen itse asiassa lukenut kirjan joskus vuosia sitten, mutta muistissani on vain jotain lyhyitä välähdyksiä kirjan tapahtumista. (Vähän noloa...) Nyt kun päätin viimein palata sarjan pariin, oli siis pakko aloittaa alusta.

Anitan maailmassa vampyyrit tallustelevat avoimesti kaduilla ja hoitavat liiketoimiaan. Ihmiset hyväksyvät niin vampyyrien kuin muunkin yliluonnollisen olemassaolon ja vampyyreilla on sekä fanijoukkoja että viharyhmiä tavallisten kansalaisten joukossa. Poliisi puolestaan on perustanut ihan oman yksikön yliluonnollisia rikoksia varten.

Anita ei ole itsekään aivan tavallinen ihminen, vaan hän pystyy herättämään ruumiit "henkiin". Ruumis pysyy Anitan jäljiltä ruumiina, mutta sen kanssa pystyy keskustelemaan, jos jokin vainajan tiedossa oleva asia on jäänyt epäselväksi. Vampyyreita Anita pelkää ja inhoaa. Anita ei riisu hopearistiä kaulastaan edes suihkussa ja ulkona liikkuessaan hänellä on vaatteiden alla niin terä- kuin tuliaseita. Hän on myös saanut maineen vampyyrien "teloittajana".

Nyt Anita joutuu tahtomattaan tekemisiin kaupungin mahtavimman vampyyrin kanssa. Joku tappaa vampyyreita ja Anitan täytyy selvittää syyllinen - tai kohdata tuhatvuotiaan vampyyrin viha.

"What I need is a shotgun."

He looked at me. "You going to carry a shotgun with you day after day?"

"Sawed of, it would fit under a coat."

"In the middle of a Missouri summer, you'd melt. Why not a machine gun, or a flamethrower, while you're at it?"

"Machine gun has too wide a spread range. You may hit innocent people. Flamethrower's bulky. Messy, too."

He stopped me with a hand on my shoulder. "You've used a flamethrower on vampires before?"

"No, but I saw it used."

"My god." He stared off into space for a moment, then asked, "Did it work?"

"Like a charm; messy, though. And it burned the house down around us. I thought it was a little extreme."

Olin jotenkin onnistunut unohtamaan, miten mahtavaa luettavaa Anita Blake on. Toimintaa ja jännittäviä hetkiä oli kiitettävästi. Lisäksi kirjan vampyyrit olivat kauniita, lumoavia ja äärimmäisen vaarallisia olentoja, kuten vampyyrien mielestäni kuuluukin olla. (Ei mitään kilttejä, sieluaan murehtivia herrasmiehiä tälle tytölle, kiitos!) Kirsikkana tämän kakun päällä oli vielä ihastuttava päähenkilö, joka laukoo hauskoja kommentteja pelottavissa tilanteissa ja nukkuu pehmopingviinin kanssa aina, kun joku on yrittänyt tappaa hänet.