tiistai 26. tammikuuta 2016

The Laughing Corpse

"Come on, Anita. I don't think you'll need a gun in the middle of the afternoon, while visiting a client."

"The Laughing Corpse" on toinen osa Laurell K. Hamiltonin Anita Blake -sarjassa. Anitalla on lapsesta asti ollut kyky tuntea kuolleiden läsnäolo ja herättää ruumiita henkiin. Nyt aikuisena hän työskentelee zombeja nostavassa yrityksessä. Lisäksi Anita toimii monesti poliisin konsulttina murhatapauksissa.

Tässä sarjan toisessa osassa kaupunkia tuntuu riivaavan villiintynyt zombi, joka jättää runneltuja, osittain syötyjä ruumiita jälkeensä. Tapausta tutkiessaan Anita joutuu napit vastakkain pelottavan voodoo-kuningattaren kanssa.

Samaan aikaan hämäräpuuhilla rikastunut mies yrittää kiristää Anitan nostamaan ikivanhan zombin; niin vanhan ruumiin elävöittäminen vaatisi ihmisuhrin.

Vampyyri pystyy jakamaan elämänvoimansa ihmisen kanssa, jolloin tämä muuttuu kuolemattomaksi ihmispalvelijaksi. Sarjan edellisessä osassa Jean-Claude otti - ilman lupaa - ensimmäiset askeleet kohti Anitan muuttamista tällaiseksi ihmispalvelijaksi. Nyt Jean-Claude on kaupungin mahtavin vampyyri, mutta hänen täytyy pönkittää tuoretta asemaansa eikä vastahakoinen ihmispalvelija sovi kuvioihin. Anita ei kuitenkaan halua olla missään tekemisissä Jean-Clauden kanssa - oli tämä miten komea ja puoleensavetävä tahansa.

"You understand this, Jean-Claude. I would rather have my throat torn out. I would rather die trying to kill you than submit to you." I stared at him, trying to see if he understood any of what I said. "Say something."

"I have heard your words. I know you mean them." He was suddenly standing in front of me. I hadn't seen him move, hadn't felt him in my head. He was just suddenly inches in front of me. I think I gasped.

"Could you truly kill me?" His voice was like silk on a wound, gentle with an edge of pain. Like sex. It was like velvet rubbing inside my skull. It felt good, even with fear tearing through my body. Shit, He could still have me. No way.

I looked up into his so-blue eyes and said, "Yes."

Anita Blake on mielestäni urbaania fantasiaa parhaimmillaan! Toiminta alkaa heti ensimmäisistä luvuista ja jatkuu loppuun asti; Hamilton ei anna sankarittarensa hengähtää liian pitkään. Luulin, että olin kurkkuani myöten täynnä vampyyreja Charlaine Harrisin (ja aika monen muun) kirjojen jälkeen, mutta Jean-Claude ei ärsytä minua lainkaan. Uskon, että isoin syy on mahtava päähenkilö Anita, joka osaa pitää puolensa komeitakin epäkuolleita vastaan. Anitalla on muuten pehmopingviinikokoelman lisäksi pingviinikalenteri! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti