Vainuttu

Oliko suomalainen fantasia joskus harvinaista ja epätavallista? Nykyään tarjontaa tuntuu kuitenkin olevan ihan kiitettävästi siellä vieraista kielistä käännettyjen sisarusten lomassa.

Tarttuessani silloin joskus Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan ensimmäiseen osaan ajatukseni kansitekstien perusteella oli: "Jaahas, suomalainen Twilight." Teinityttö lähetetään Helsingistä jonnekin syrjäkylään "susirajalle" asumaan enonsa kanssa. Ja hupsista! Kylän asukkaat ovat melkein kaikki ihmissusia. Ja tietysti sankaritar rakastuu tulevaan alfaan, komeaan Mikaeliin.

Pysyn kannassani suomalaisen Twilightin suhteen siinä mielessä, että molemmat sarjat ovat nuorten fantasiaa ja Susiraja on pääosin Suomeen sijoittuva suomalaisen kirjoittama tarina. Mistään tökeröstä plagiaatista ei kuitenkaan ole kyse, vaan Rouhiaisella on aivan oma näkemyksensä yliluonnollisten nuorten elämästä nyky-yhteiskunnassa. Tosin tämän neljännen osan loppu kyllä kirkui mielessäni "Twilight!"

Päätösosa "Vainuttu" alkaa Helsingistä ja Mikaelin ja Raisan yhteenpaluusta. (Kaksikon romanssin tiellä on ollut isoja töyssyjä sarjan aikana.) Pian heidän täytyy palata Hukkavaaraan, koska naapuri-kunnassa on nähty susi ja nyt naapurikuntalaiset haluavat hyökätä Hukkavaaran maille metsästämään näitä petoja.

Raisa ja hänen vasta löydetty kaksoisveljensä Mitja ovat saaneet tietää olevansa daimoneita, todellisuutta mieleisekseen taivuttavia yliluonnollisia olentoja. Sisarukset pääsevät nyt käyttämään uusia voimiaan Hukkavaaran suojelemiseksi.

"Vainuttu" oli vauhdikas, kevyt ja nopeasti luettava nuorten fantasiakirja. Kirja oli oikein mukavaa seuraa, kun käperryin sohvalle potemaan flunssaa. Hehkuttaisin sarjaa enemmänkin, jos juonessa olisi ollut isompia yllätyksiä - yliluonnollisten taisteluiden tai erityisesti parisuhteiden kohdalla. (Aiemmissa osissa muistaakseni oli sellaisia pieniä odottamattomampia käänteitä.)