"Jos Elle kertoisi, äiti tulisi vihaamaan häntä aina, niin se tulisi olemaan. Isä vihaisi häntä aina. Ellehän pettäisi hänet. Hän ei saisi koskaan anteeksi, ei koskaan! Hänestä ei tulisi koskaan ainakaan sairaanhoitajaa, hän ei osannut auttaa ihmisiä. Kuka muu kuulisi isän itkuiset askeleet, osaisi lukea niitä ja laittaisi laastarit haavoihin? Mitä jos isä jäisi nyt yksin? Isä rakasti Elleä, rakasti enemmän kuin kukaan. Isä ei tarkoittanut mitään pahaa."
Sara Saarelan "Nimeä minut uudelleen" kertoo Ellestä, joka joutuu ala-asteikäisenä isänsä hyväksi-käyttämäksi. Karmiva aihe, täytyy myöntää. Kirjassa seurataan, miten lapsuuden kokemukset vaikuttavat Ellen elämään ja ihmissuhteisiin teini-iässä.
Aihe on raskas, mutta Saarela kertoo Ellen tarinan kiitettävän nopeasti; kirjan lukemiseen ei mennyt kauaa. Tällaiselle asiasta mitään tietämättömälle Ellen tunteet ja ongelmat kuulostivat uskottavilta.
Kielioppivirheet jäivät vaivaamaan minua. Kirjassa dialogit on kirjoitettu puhekielellä, mikä toimi hyvin, mutta itse tekstin keskellä oli tökeröitä taivutusvirheitä. Ajattelin, että niillä ehkä kuvattaisiin jotenkin nuoren Ellen ääntä ja ajatuksia, mutta tarina on kirjoitettu kolmannessa persoonassa, eli kuulostivat pikemminkin kirjailijan omilta kömmähdyksiltä... Niin, olinko jo maininnut pariin otteeseen, että syynään liiankin tarkkaan niitä kuuluisia välimerkkejä? XD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti