Kaipasin yövuoroihin jotain kevyttä ja helppoa viihdettä, joten tartuin Patricia C. Wreden Lumotun metsän kronikat -sarjan kolmanteen osaan "Calling on Dragons".
Velhot ovat taas vauhdissa ja yrittävät ryöstää Mendanbarin ja Cimorenen valtakunnan, Lumotun metsän, taikuuden. Tällä kertaa kelmit onnistuvat näpistämään Mendanbarin taikamiekan. Miekka on olennainen osa koko metsän taikuutta, joten tilanne on vakava.
Tarinan päähenkilönä on tällä kertaa Morwen-noita, joka tuntuu olevan melkein yhtä epäsovinnainen omalla alallaan kuin Cimorene omallaan. Morwen kieltäytyy käyttämästä ammattiinsa kuuluvaa suippoa hattua ja yhden mustan kissan sijasta hänellä on yhdeksän kirjavaa seuralaista.
Lumotun metsän kronikat on alusta asti leikkinyt perinteisillä, tunnetuilla saduilla ja paljastanut tosiasioita satukirjojen tapahtumien ulkopuolelta. Tällä kertaa lukijalle selviää, miten Tähkäpää oikeasti päätyi asumaan noidan torniin.
Tässä kirjassa pidin eniten Morwenin suulaasta kissajoukosta ja siitä, että hahmokaartiin saatiin lempieläimeni kani - puhuva, apilaa himoitseva ja vähän turhan moneen kertaan lumottu luttana otus <3
Sen Morwenia kiusaavan ahdasmielisen hyypiön kohtalo oli myös aivan loistava :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti