The Fires of Heaven

Matkani Robert Jordanin Ajan Pyörän kanssa jatkui sarjan viidenteen kirjaan "The Fires of Heaven". Päädyin tosiaan hankkimaan näitä kirjoja englanniksi, koska näitä löytyi edullisesti ja ne ovat kaiken lisäksi tosi söpöjä pehmeäkantisia mötiköitä <3 Jos olet lukenut sarjaa suomeksi, tarkista sisältä, missä kirjassa mennään :D

Rand johdattaa Aiel-joukkonsa autiomaasta sivistyksen pariin. Mahdin kanavoimista opettamaan hän on kiristänyt yhden Hyljätyistä, mikä pitää luonnollisesti salata kaikilta. Moiraine yrittää epätoivoisesti valmistaa Randia tulossa olevaa Viimeistä Taistelua varten ja kaksikon välinen suhde heittää kärrynpyörää. Aviendha ja Keihään Neidot puolestaan tarjoavat Randille runsaasti naisongelmia.

Sotimisen ja oikukkaiden naisten lisäksi Randia ja Matia vaivaavat muinaisten sankareiden tiedot ja kokemukset, jotka pulpahtavat mieleen aivan kuin poikien omina muistoina.

Nynaeve ja Elayne kiiruhtavat kohti Tar Valonia ja Valkoista Tornia... kunnes se ei enää olekaan hyvä idea, sillä Aes Sedain pomon tuolilla istuu häijy Elaida. Vallasta syösty ja Mahdista erotettu Siuan on pakomatkalla Minin ja Leanen kanssa ja yrittää löytää Tornista paenneita Aes Sedaita liittolaisikseen.

Kuningatar Morgase on tahollaan myös pahassa pulassa; iso ja paha Hyljätty hallitsee Mahdin avulla Morgasea ja tämän hovia. Ellei Morgase pääse irti lumouksesta, Elaynella ei välttämättä ole valtaistuinta perittävänä.

Nopealukuisia nämä Ajan Pyörän mötikät eivät ole, mutta meno oli jälleen niin jännittävää, että sivut kääntyivät ihan huomaamatta. Aika yllättäviä ja hurjiakin hetkiä mahtui matkan varrelle ja melkein koko ajan oli sellainen "pakko tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu" -tunne. Loppumetreille Jordan oli säästänyt pommeja, jotka saivat ainakin tämän lukijan hieromaan silmiä ja lukemaan kohdan uudestaan, kun ei meinannut uskoa todeksi.

Mukana tarinassa kulkivat ihanasti myös ihmissuhdekiemurat ja huumori. Tällä kertaa naishuolia oli eniten Randilla ja parhaat naurut sain Aielin Viisaiden koulutusmenetelmistä sekä Nynaeven temperamentista ja taloustaidoista; haluan nähdä Lanin naaman, jos Nynaeve joskus kokkaa miehelle! :D

Pienenä pettymyksenä puolestaan tuli se, ettei Perrinin touhuista kerrottu nyt mitään. (Sepänkisälli taisi saada niin paljon sivuja edellisessä kirjassa...)

Johtui ehkä omista työkiireistä ja raa-an piparitaikinan yliannostuksesta, mutta en aina meinannut pysyä kartalla kaikista kaupungeista ja pieneen sivuosaan päässeistä lordeista. Lopulta päätin sitten vain olla Randin puolella ja jatkoin tyynesti lukemista :P

Tässä kirjassa hahmojen kohtalot näyttivät lähtevän ties minne ja matka jokaisen kohdalla tuntui jäävän vielä puolitiehen (jos sinnekään) joten seuraavaan osaan on taas pakko tarttua ^^