sunnuntai 20. marraskuuta 2016

The DUFF: Designated Ugly Fat Friend

Kody Keplingerin nuortenromaani "The DUFF: Designated Ugly Fat Friend" kertoo seitsemäntoistavuotiaasta Biancasta, jolla on kaksi tyrmäävän näköistä ystävää. Biancan ollessa ystäviensä kanssa ulkona iltaa viettämässä, koulun komein ja ylimielisin pelimies Wesley istahtaa Biancan viereen tekemään tuttavuutta. Wesley kertoo Biancalle, että tämä on DUFF, kaveriporukan mitättömimmän näköinen tyyppi, jota raahataan mukana, jotta muut näyttävät upeilta. Lisäksi Wesley paljastaa vilpittömästi aikeensa päästä Biancan ystävien pöksyihin Biancan avulla; Wesleyn teorian mukaan tytöt kiinnostuvat pojista, jotka ovat mukavia heidän "duffilleen". Bianca reagoi oikein mallikkaasti eli viskaa juomansa päin Wesleytä, mutta ikävä kyllä pojasta ei pääse eroon niin helpolla.

"DUFF" saattaa olla joillekin tuttu elokuvana. Muistan nähneeni DVD:n kaupassa jokin aika sitten, mutta en tietenkään viitsinyt tuhlata rahoja johonkin leffaan. Kirjaan tartuin ihan summamutikassa kirjastossa enkä heti tajunnut yhteyttä elokuvaan. Ajattelin, että samasta aiheesta on vain kehitelty useita eri tarinoita :D No, taas olen sivistyneempi ^^

"DUFFin" idea tosiaan on todella kulunut: järkevä, arkisennäköinen tyttö joutuu törmäyskurssille komean pahan pojan kanssa. Lopputulosta ei hitaammankaan lukijan tarvitse kauaa jännittää.

Kuluneesta juonesta huolimatta ihastuin "DUFF:iin". Keplinger osasi mielestäni kertoa tarinan omaperäisesti ja matka sitä tuttua lopputulosta kohti oli viihdyttävä. Bianca oli ihanan... öö... reipas ja oma-aloitteinen sankaritar verrattuna monen muun nuortenkirjan hissukoihin seinäruusuihin. Biancan ja Wesleyn välisen suhteen koko motiivi oli virkistävän erilainen. Pidin myös siitä, että kirjassa teini-ikäisillä on seksielämää. (Teinit nimittäin saattavat joskus touhuta "aikuisten juttuja" ihan oikeassakin elämässä.) Olen varmaan lukenut vain nuoremmille nuorille suunnattuja kirjoja, kun tämä kirja tuntui niin erikoiselta juuri sen seksin takia :D

Keplinger kirjoitti kirjan muuten seitsemäntoistavuotiaana, mikä tuntuu aika huikealta saavutukselta. Ehkä siinä on yksi syy, miksi tämä kolmiodraama on niin virkistävän erilainen... Varoitan silti vielä kerran siitä kuluneesta pahapoikakuviosta, mikä saattaa ottaa päähän.

Olisi kiva katsoa se elokuvakin - sitten joskus ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti