Joka yksin kulkee

Dekkarinälkä on kasvanut pikkuhiljaa aivan sietämättömäksi, joten lainasin kirjastosta Mari Jungstedtin uusimman "Joka yksin kulkee". Tämä on yhdestoista osa Anders Knutaksesta, Karin Jacobsonista ja muista poliiseista kertovassa sarjassa, jos laskin oikein.

Tällä kertaa poliisi joutuu selvittämään kolmevuotiaan Vilman katoamista. Lisäksi seurataan Davidin ja hänen vaimonsa Annan parisuhdeongelmia. Lukija saa jälleen pohtia kuumeisesti, miten nämä näennäisesti irralliset tapahtumat liittyvät yhteen.

Sarjan päähenkilöiden Karinin ja Knutaksen romanssi puolestaan tuntuu kehittyvän toivottuun suuntaan, mutta Knutas on osa-aikaisella sairaslomalla edellisen kirjan tapahtumien jälkeen. Lukemissani kirjoissa harvoin perehdytään aikuisten keski-ikäisten rakkauselämään, joten tässäkin mielessä "Joka yksin kulkee" tarjosi minulle sitä kaivattua hengähdystaukoa ja vaihtelua. Elämän ei tarvitse olla tylsää ja harmaata, vaikka olisi vakituinen työpaikka ja teini-ikäiset lapset! ;)

Tämä oli taas sellainen kirja, jonka ahmaisin vuorokaudessa. En olisi millään malttanut keskeyttää yöunien ja töiden ajaksi. Ihastustani tietysti lisäsi se, että kaipasin kovasti tarinaa tavallisista ihmisistä ilman ihmeellisiä taikaulottuvuuksia. (Yleensä hyvä tarina tarvitsee mielestäni lohikäärmeitä, mutta herkutkin alkavat tympiä liian isoina annoksina.) Osasin muuten epäillä oikeaa syyllistä, vaikka toki kaikenlaisia erilaisia kuvioita ehdin spekuloida ennen jännittävää loppujahtia ;)

Kirja loppuu muuten hurjaan kohtaan; Camilla Läckberg ainakin on harrastanut samanlaisia lopetuksia. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän kirjan vasta kun seuraava osa on ilmestynyt, koska ainakin allekirjoittanut palaa halusta tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu! Raivostuttavaa! :D