Kerstin Gierin nuorille suunnatun fantasiasarjan ensimmäinen kirja "Lupaus" on ollut lukulistallani siitä asti, kun näin sen ensimmäistä kertaa kirjaston hyllyssä (jokunen kuukausi sitten). Ensin oli kuitenkin "pakko" lukea pari muuta kirjaa ja sitten törmäsin vielä johonkin... Nyt olen sitten vihdoin lukenut (kiitetään lomaa) tämän Unennäkijöiden ensimmäisen kirjan ^^
Viisitoistavuotias Liv muuttaa pikkusiskonsa, koiransa ja maailman vanhimman (31-vuotias) au pair -tytön kanssa Lontooseen äidin työn ja uuden miesystävän vuoksi. Uudessa on koulussa Liv törmää neljän uskomattoman hyvännäköisen pojan joukkoon - ja yksi näistä komistuksista sattuu olemaan Livin uusi velipuoli.
Viisitoistavuotias Liv muuttaa pikkusiskonsa, koiransa ja maailman vanhimman (31-vuotias) au pair -tytön kanssa Lontooseen äidin työn ja uuden miesystävän vuoksi. Uudessa on koulussa Liv törmää neljän uskomattoman hyvännäköisen pojan joukkoon - ja yksi näistä komistuksista sattuu olemaan Livin uusi velipuoli.
Aivan kuin muutossa ja uusissa perheenjäsenissä ei olisi tarpeeksi ongelmia, Liv alkaa nähdä unia poikanelikosta. Oudointa unissa on se, että pojat tuntuvat olevan siellä oikeasti! Skeptikkona itseään pitävä Liv joutuu tunnustamaan, että toisten ihmisten unissa vieraileminen on mahdollista. Ja se on vain osa poikien salaisuutta...
Pidin Gieriltä aiemmin suomennetusta nuortentrilogiasta, mutta nyt huomasin suhtautuvani hirveän epäluuloisesti ajatukseen teinifantasiasta. (Taisin saada traumoja Alyson Noëlista.) Pelkäsin, että "Lupaus" olisi sellainen liiankin ennalta-arvattava "arkisen näköinen seinäruusu sankaritar onnistuu valloittamaan koulun komeimman ja suosituimman pojan" satu.
"Lupaus" noudatti perus teinifantasiaa siinä mielessä, että Liv on silmälasipäinen "seinäruusu", kunnes siirtyy uuteen kouluun ja tutustuu poikaan, jonka perään suurin osa tytöistä kuolaa. Gier onnistui kuitenkin toteuttamaan tämän kuvion niin, että tällainen vähän parkkiintuneempikin lukija viihtyi. Liv ja hänen perheensä olivat hauskoja hahmoja ja tarinan yliluonnollinen puoli tarjosi jännittäviä käänteitä.
Yllätyin - jälleen kerran - siitä, miten nopeasti nämä nuortenkirjat lukee :D
Pidin Gieriltä aiemmin suomennetusta nuortentrilogiasta, mutta nyt huomasin suhtautuvani hirveän epäluuloisesti ajatukseen teinifantasiasta. (Taisin saada traumoja Alyson Noëlista.) Pelkäsin, että "Lupaus" olisi sellainen liiankin ennalta-arvattava "arkisen näköinen seinäruusu sankaritar onnistuu valloittamaan koulun komeimman ja suosituimman pojan" satu.
"Lupaus" noudatti perus teinifantasiaa siinä mielessä, että Liv on silmälasipäinen "seinäruusu", kunnes siirtyy uuteen kouluun ja tutustuu poikaan, jonka perään suurin osa tytöistä kuolaa. Gier onnistui kuitenkin toteuttamaan tämän kuvion niin, että tällainen vähän parkkiintuneempikin lukija viihtyi. Liv ja hänen perheensä olivat hauskoja hahmoja ja tarinan yliluonnollinen puoli tarjosi jännittäviä käänteitä.
Yllätyin - jälleen kerran - siitä, miten nopeasti nämä nuortenkirjat lukee :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti