Olen joskus vuosia sitten lukenut yhden Erica Spindlerin "lehtipistedekkarin" ja pidin sitä todella hyvänä; syylliseltä vaikuttava pääepäilty olikin lopulta viaton ja oikea murhaaja oli se todella mukavalta ja rehdiltä vaikuttava kaveri. Kun näin Spindlerin "Murhaajan tunnustuksen" ruokakaupan lehtihyllyssä... No, se tipahti ostoskoriin porkkanoiden päälle.
Katherinen isosisko Sara murhattiin Katherinen ollessa teini-ikäinen. Katherine oli pääepäilty - ainoa epäilty - mutta hänet vapautettiin syytteistä todisteiden puutteessa. Kaikki pienen Liberty-kylän asukkaat olivat kuitenkin vakuuttuneita Katin syyllisyydestä.
Kymmenen vuoden ajan Kat on paennut menneisyyttään ja rakentanut luomuleipomoyritystään kaukana Libertystä. Kat on saanut uhkauskirjeitä säännöllisesti aina Saran kuoleman vuosipäivänä ja oman vankilasta vapautumisen vuosipäivänään. "Oikeutta Saralle", vaatii tämä tuntematon kirjoittelija.
Nyt Kat on kyllästynyt pakenemaan ja palaa Libertyyn sisarensa vanhaan taloon. Kyläläiset - kaikki Katin entiset ystävät ja naapurit - ovat edelleen vakuuttuneita siitä, että Kat mukiloi sisarensa raivonpuuskassa; teininä Kat liikkui huonossa seurassa, valehteli sisarelleen menemisistään ja kömpi ikkunasta pihalle ryyppäämään ja polttamaan pilveä. Kaikki kuulivat sisarusten riitelevän ja Katin ystävät todistivat myöhemmin oikeudessa, että Kat oli sanonut toivovansa sisarensa kuolemaa.
Vanha sheriffi on alusta asti uskonut Katin syyllisyyteen, minkä vuoksi muita epäiltyjä ei ikinä keksittykään. Nyt Libertyn poliisinhommia hoitaa tämän miehen komea poika Luke. Katin palatessa takaisin Luke päättää ottaa naisen turvallisuuden asiakseen ja kaiken huipuksi avata vanhan murhatutkinnan uudestaan.
Saran kuolinyönä ammuttiin myös yövuorossa ollut poliisi, joka mahdollisesti näki jotain, mitä ei olisi pitänyt...
Katin ja Luken rakastuminen oli juuri sellainen kioskissa myytävään pikarakkausromaaniin sopiva tarina, mutta muuten juoni oli viihdyttävä. Epäilyttäviä tyyppejä oli runsaasti - tällä kertaa se kaikkein mukavimman ja viattomimman oloinen kaveri ei ollut murhaaja - ja matkan varrella paljastui kaikkea jännittävää.
Katin ja Luken rakastuminen oli juuri sellainen kioskissa myytävään pikarakkausromaaniin sopiva tarina, mutta muuten juoni oli viihdyttävä. Epäilyttäviä tyyppejä oli runsaasti - tällä kertaa se kaikkein mukavimman ja viattomimman oloinen kaveri ei ollut murhaaja - ja matkan varrella paljastui kaikkea jännittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti