"Stormlord Rising" on toinen osa Glenda Larken Watergivers-trilogiasta.
Davim on julistanut avoimen sodan kaupunkeja vastaan. Hän on surmannut kaikki löytämänsä sadeherrat ja nyt pitäisi enää hoidella maailman viimeinen myrskyherra pois päiviltä, jotta dyynien kansa voisi palata "satunnaisen sateen" kunniakkaisiin ja vapaisiin päiviin.
Laisan ja tämän yhtä kieron tyttären Senyan ansiosta Jasper joutuu jälleen Taquarin kynsiin. Jasper ei kuitenkaan ole enää mikään pelästynyt pikkupoika vaan ainoa myrskyherra. Jasperin kyvyt ovat tosin puutteelliset, minkä vuoksi hän tarvitsee halveksittavan ja epäluotettavan Taquarin apua tuodakseen ihmisille vettä ja taistellakseen Davimin joukkoja vastaan.
Terelle pakenee aavikon poikki kohti vihreitä maita isoisoisänsä taikuuden pakottamana. Suolakentät osoittautuvat odotettua tappavammiksi, mutta onneksi matkan varrelle osuu ystävällistä väkeä. Alabastereiksi kutsutuilla on häkellyttävää tietoa Terellen omasta kansasta ja myrskyherrojen alkuperästä.
Ryka on menettänyt miehensä ja joutuu nyt Davimin joukkojen vangiksi. Vanginvartijana on Davimin ottopoika Ravard, joka huomaa omaksi yllätyksekseen ihastuvansa ärhäkkään orjaansa. Ravardin todellisen henkilöllisyyden paljastuminen onkin sitten järisyttävä kokemus eräälle. (Minä osasin poikkeuksellisesti epäillä asiaa jo heti alussa!)
Kehuin sarjan avausosaa "The Last Stormlord" ja meno vain parani tässä toisessa kirjassa. Aavikkoinen maisema, ratsuina käytettävät valtavat tuhatjalkaiset ja aseina käytettävät lihansyöjäkoppakuoriaiset kuulostivat edelleen upeilta. Juonikin oli punottu tavalla, joka pakotti kääntämään sivua ja jatkamaan seuraavaan lukuun, vaikka olisi pitänyt alkaa tehdä jotain muuta...
Jasper ja Terelle ovat sellaisia perinteisiä fantasiatarinan sankareita, joiden persoonasta ei löydy suurempia koukkuja. Laisa ja Senya, itsekkäät ja mukavuudenhaluiset nartut, sen sijaan kiinnostivat minua paljon enemmän. Jostain kieroutuneesta syystä en voinut olla toivottamatta naisten kieroille suunnitelmille menestystä. Odotankin innolla nimenomaan tämän kaksikon seuraavia toimia. Myös Rykaan onnettomasti hullaantunut Ravard oli jotenkin luttana tyyppi - vaikka hän tarvitsisikin oppitunteja itsehillinnästä ja yleisesti käytöstavoista.
Viimeinen kirja "Stormlord's Exile" on jo tilattu; saa nähdä, miten kauan sitä saa odotella, kun tämänkin toimitus venyi toista viikkoa. Kyllä kunnon fantasia on ihanaa! ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti