Isabella

Amerikkalaisen hömpötyksen lomassa pitää välillä lukea jotain kotimaistakin ja tartuin tuttuun ja turvalliseen Kaari Utrioon, joka on minulle se historiallisen viihteen hallitseva mestari.

"Isabella" sijoittuu 1300-luvulle, jolloin Suomi oli pelkkä sammalmätäs Ruotsin kuninkaan saappaan alla. Isabella on iäkkään, mutta varakkaan ritarin ainoa lapsi ja varakkaan perijättären kimpussa on lapsesta asti lauma ahneita ja kieroja tyyppejä.

Rakastan Utrion tapaa kuvailla keskiajan maailmaa rehellisesti ja uskottavasti, mutta samalla kevyesti ja hauskasti. Naisten ja lasten asema on epävarma ja kova; iloisesti naurava lapsi aiheuttaa kauhistusta, koska sitä ei ole piiskattu sopivasti. Vanha tai muuten vain epämiellyttävä nainen taas on helppo heittää talvipakkaseen, kun talon isäntä kyllästyy.

Utrion naiset ovat kuitenkin varsinaisia selviytyjiä, joiden sinnikkyyttä saatoin tällaisena nykyajan vetelyksenä vain ihailla. Utrio osaa esittää nämä historiallisen arjen kauhistuttavat yksityiskohdat huvittavalla tavalla eikä tätä historiallista viihdettä pilattu liialla synkkyydellä. Isabella jäi ehkä vähän sivuunkin välillä näiden muiden naisten touhuja seuratessa. Erityisesti ihastuin leski Hildegardeen, joka todella osasi tarttua tilaisuuteen ja järjestää asiansa kuten viisaalle suomalaisnaiselle sopii. Myös leskeydestään täysin rinnoin nauttiva Sigrid oli loistava persoona.

Miehet ovat jälleen kerran varsin hölmöä joukkoa, joka rakastaa taistelemista ja pulskien piikojen kellistämistä - tässä järjestyksessä. On todella virkistävää lukea sankareista, jotka kyllä rakastuvat neitoon ensisilmäyksellä, kuten hömppäkirjaan kuuluu, mutteivät anna tämän hullaantumisen estää miehisistä tarpeista huolehtimista maksullisten naisten kanssa. Ei näille hyväntahtoisille hönteille voi kuin nauraa! :D

Ja kirjan parhaita kohtia oli ehkä se, miten herra Mikael Yölintu nouti valittunsa piiritetystä linnasta kaikessa rauhassa :D

Huumorin ja hömpän rinnalla Utrio kertoo todella uskottavasti ritareista ja aseenkantajista, mikä kiehtoi tavattomasti sisälläni vieläkin väijyvää pientä prinsessaa. Fantasiakirjat antavat aatelispoikien kasvatuksesta todella tylsän kuvan verrattuna historian oikeisiin käytäntöihin.

Utrion kunniaksi on myös mainittava, että tarinan pääpahis, pervo ristiritari, sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Ihanan kammottava tyyppi! O.O