The Path of Daggers

Robert Jordanin maineikkaan Ajan Pyörän kanssa olen edennyt jo kahdeksanteen kirjaan "The Path of Daggers".

Olen tainnut jokaisen kirjan kohdalla valittaa Jordanin verkkaista, tarpeettomia yksityiskohtia tulvivaa kerrontaa. Välillä tarina ei tunnu etenevän metriäkään vaikka sivuja kuluisi kuinka!

"The Path of Daggers" saa kuitenkin suorastaan räjähtävän alun, kun seanchanilaiset hyökkäävät ja valloittavat Ebou Darin. Elayne, Nynaeve ja sekalainen seurakunta mahtia kanavoivia naisia käyttävät vihdoin säätä hallitsevaa vatia ja lähtevät sitten kiireesti pakoon seanchanilaisia.

Seanchanilaisten kulttuurista saadaan taas hieman lisää tietoa ja nämä palaset olivat yksi kirjan kiehtovimmista osista.

Rand kruunattiin edellisen osan lopussa Illianinkin kuninkaaksi. Nyt hän ratsastaa seanchanilaisia vastaan mukanaan useamman valtion riitaisia ylimyksiä ja näiden sotilaita sekä muutama kanavoimaan opetellut mies, joiden mielenterveys on yhtä uhattuna kuin ennenkin.

Egwene lähestyy oman armeijansa kanssa Valkoista Tornia ja Elaidaa. Ongelmia aiheuttavat matkan varrelle osuvien kaupunkien ja maiden aateliset, mutta erityisesti vanhemmat Aes Sedait, joiden mielestä Egwenen pitäisi esiintyä pelkkänä keulakuvana.

Tukena Aes Sedain valtapelissä Egwenellä on Siuan. Siuanista on tullut yksi lempihahmoistani sen jälkeen kun Elaida vei hänen voimansa ja asemansa ja pääsimme tutustumaan häneen lähemmin. On vaikea kuvitella, miten Aes Sedain viileä johtaja on voinut muuttua tämän kirjan teinitytöksi. Jordan osaa todella pyörittää hahmoja hauskasti. Entisenä hevostyttönä minusta on myös ihanaa, että pörröinen pikku Bela on edelleen mukana menossa <3

"The Path of Daggers" tuntui tuovan tähän sarjaan muutamia jännittäviä yllätyksiä ja pidin tästä enemmän kuin edellisestä puuduttavasta kirjasta. Matista ei kerrottu nyt mitään, mikä oli myös positiivista minulle, koska en ole hänestä pitänyt sen kirotun tikarin kanssa hölmöilyn jälkeen. (Juu, olen liian herkkä tuomitsemaan typeryyksiin sortuvat tyypit...) Kirjan lopussa moni sankareista astui juuri tiukkaan tilanteeseen ja olisin halunnut jatkaa seuraavaan kirjaan heti!