Karulla aavikolla elävän kansan heimot selviävät hengissä jumalten ansiosta. Sadan vuoden välein jokaisen eri heimon oma jumala valitsee yhden heimon nuorista ja asettuu tämän kehoon. Ihmisruumiissa jumala pystyy sitten täyttämään elintärkeät kaivot vedellä, vahvistaa karjaa ja parantaa sairaita.
Teini-ikäinen Liyana on lapsesta asti valmistautunut luovuttamaan kehonsa heimon jumalattarelle, mutta hetken koittaessa jumalatar ei ilmestykään. Heimo syyttää luonnollisesti Liyanaa ja karkottaa tämän luotaan, jotta jumalatar suostuisi ilmestymään jonkun kelvollisemman kehoon.
Heimon hylkäämän Liyanan luokse saapuu outo nuorukainen, jonka mukaan jumalattaren kutsuminen epäonnistui, koska viisi aavikkokansan jumalista on siepattu! Muukalainen tarvitsee Liyanan apua jumalten vapauttamisessa ja heimojen pelastamisessa.
Sarah Beth Durstin "Vessel" on nuorille suunnattua fantasiaa, jota ehdin tiirailla kirjastossa pitkään ennen kuin lopulta päätin tarttua siihen. Aavikko ja eksoottinen kulttuuri, jossa nuori tyttö uhrataan jumalattaren asuttavaksi kuulosti mahtavalta. Toisaalta pelkäsin tarinan sisältävän runsaasti puuduttavaa rämpimistä silmän kantamattomiin jatkuvien hiekkadyynien keskellä.
Taistelua ja vauhdikasta miekankalistelua tässä kirjassa ei paljon esiintynyt, mutta ei tämä mitään tylsää hiekanjyvien laskemistakaan ollut. Durst on luonut kiehtovan maailman ja kansan, jolla on omaperäinen ja värikäs tarusto. (Maailma oli tietysti minimalistisempi kuin "raskaan sarjan" fantasiatarinoissa ja olisin ehkä kaivannut vielä lisää aavikkokansan elämän kuvailua.)
Tavallaan tämä oli yksinkertaisesti rakkaustarina, joka kuitenkin tarjosi odottamattomia käänteitä ja sai jännittämään sitä loppuratkaisua. Kolmiodraamastakin voidaan ehkä puhua, mutta kuvio oli mielestäni lopulta aika hieno.
Luotin siihen, että loppu olisi onnellinen, kuten yleensä on. En kuitenkaan voinut olla varma siitä, miten se onnellinen loppu järjestyisi, kun kaikissa mahdollisissa tilanteissa ainakin jonkun sankarin elämä päättyisi.
"Vessel" oli mukavan paahteinen fantasiatarina näin pimeän talven keskelle ^^
Taistelua ja vauhdikasta miekankalistelua tässä kirjassa ei paljon esiintynyt, mutta ei tämä mitään tylsää hiekanjyvien laskemistakaan ollut. Durst on luonut kiehtovan maailman ja kansan, jolla on omaperäinen ja värikäs tarusto. (Maailma oli tietysti minimalistisempi kuin "raskaan sarjan" fantasiatarinoissa ja olisin ehkä kaivannut vielä lisää aavikkokansan elämän kuvailua.)
Tavallaan tämä oli yksinkertaisesti rakkaustarina, joka kuitenkin tarjosi odottamattomia käänteitä ja sai jännittämään sitä loppuratkaisua. Kolmiodraamastakin voidaan ehkä puhua, mutta kuvio oli mielestäni lopulta aika hieno.
Luotin siihen, että loppu olisi onnellinen, kuten yleensä on. En kuitenkaan voinut olla varma siitä, miten se onnellinen loppu järjestyisi, kun kaikissa mahdollisissa tilanteissa ainakin jonkun sankarin elämä päättyisi.
"Vessel" oli mukavan paahteinen fantasiatarina näin pimeän talven keskelle ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti