lauantai 1. heinäkuuta 2017

A Memory of Light

Robert Jordanin luoma, Brandon Sandersonin loppuun saattelema massiivinen fantasiaseikkailu on nyt luettu ja yritän nyt miettiä, mitä sanoisin tästä viimeisestä kirjasta.

Olen tässä matkan varrella kehittänyt varsinaisen viha-rakkaussuhteen tähän välillä järjettömän tahmeasti etenevään sarjaan. Viimeinen taistelu palkitsi kaikki ne turhauttavat hetket ruhtinaallisesti. Kannatti ehdottomasti jatkaa sinnikkäästi lukemista tänne asti!

Kuvittelin, että Viimeinen taistelu olisi muutaman sivun mittainen kaksintaistelu Randin ja Ison Pahan välillä muiden sankareiden huudellessa kannustuksia taustalla. Todellisuudessa tuntui kuin olisin seurannut Sormusten herra -elokuvien parhaita taistelukohtauksia monta sataa sivua O.O

En voi vieläkään täysin ymmärtää, miten yhteen sotaan saa ujutettua niin monta yllättävää käännettä ja tapahtumaa.

Yleensä, kun olen saanut kirjan tai kokonaisen sarjan luettua, tartun iloisesti seuraavaan lukemista odottavaan opukseen. Nyt seisoin vain pökertyneenä keskellä olohuonetta ja katselin ihmeissäni kirjahyllyjäni. Sitten join teetä hyvin hartaasti. Ajatusten järjesteleminen vaati vielä pitkän kävelylenkin kauniissa kesäsäässä ja nyt alan taas uskoa, että maailmassa on lukemisen arvoisia seikkailuja jäljellä.

Tämän sekavan sepustuksen päätteeksi julistan vielä, että Mat keskellä seanchanilaisten jäykkää hovia oli hulvatonta luettavaa! XD

2 kommenttia:

  1. Minusta viimeinen taistelu oli juuri oikealla tavalla keksitty ja kirjoitettu. Joidenkin kohtaloita lukiessa kiristelin kuitenkin hampaitani. Ne tuntuivat jotenkin liian hätäiseltä toiminnalta.

    Aivan upea kirjasarja! Ja oli hauskaa lukea mietteitäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli komea taistelu. Ja tuntui tosiaan hullulta, kun hahmo, jonka mukana on kulkenut satoja - tuhansia - sivuja, poistetaan pelistä muutamalla virkkeellä

      Poista