lauantai 18. marraskuuta 2017

Noiturit III - V

En ole lukenut pelkkiä dekkareita ja teinihömppää, vaikka blogini niin väittääkin. Tässä lomassa olen ahmaissut Adrzej Sapkowskin Noituri-sarjan osat kolmannesta viidenteen eli "Haltiain verta", "Halveksunnan aika" ja "Tulikaste".

Olen lukenut niin hirveällä innolla, etten ole ehtinyt kirjoittaa mitään järkevää näistä kirjoista. Kun sitten vihdoin aloin ajatella lukukokemuksien tuomista blogin puolelle, päätin röyhkeästi oikaista ja kertoa kaikista kolmesta kirjasta samalla kertaa. (Olen aika samoissa tunnelmissa jokaisen suhteen, joten olisi ollut turhauttavaa kirjoittaa kolme lähes identtistä tekstiä.)

Sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa olivat kuin kokoelma yksittäisiä seikkailuja, joissa Geralt kohtasi erilaisia kiehtovia hirviöitä. "Haltiain verta" on ensimmäinen yhtenäisempi kirja. Sankarina on edelleen noituri Geralt ja mukana sinnittelevät bardi Valvatti, prinsessa Ciri sekä sydänsuruja aiheuttava velho Yennefer.

Myyttisiä olentoja tulee vastaan edelleen, mutta harvemmin ja pienemmissä rooleissa. Nyt pääosassa on sota. Ahneet ihmishallitsijat sotivat keskenään ja lisäksi ihmisten ja muiden kansojen väliset ennakkoluulot ovat puhjenneet väkivaltaisesti ja haltiasissit, "oravat", hyökkäilevät kaikkien kimppuun.

Tämän keskellä kaikki haluavat löytää prinsessa Cirin, joka näkökulmasta riippuen joko on tai ei ole Cintran kruununperijä. Geraltin tarkoitus on pitää tyttö piilossa (ja kouluttaa tästä hurjapäästä samalla noituri), mutta asiat eivät tietenkään mene niin leppoisasti, vaan Cirikin pääsee kokemaan omat seikkailunsa.

Ciriä jahdatessaan Geralt sekaantuu tahtomattaan myös sotaan ja vähän vähemmän vastahakoisesti useampiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin.

Sapkowskin kerronta on mukavan vauhdikasta ja nopealukuista joihinkin raskaampiin fantasiamöhkäleisiin verrattuna. Rakastan hänen jotenkin poikamaista huumoriaan, jolla hän värittää taistelun ja juonittelun täyttämää tarinaa.

Geraltin naisystävistä täytyy sanoa, etten oikein pidä Yenneferistä. Hän on jotenkin liian kovapintainen narttu, vaikka tavallaan myös ihailen häntä juuri siksi. Toivoin suorastaan, että Tris Merigoldia onnistaisi Geraltin suhteen :P

Ciri puolestaan on ihana tyttö ja odotan innolla, mitä hänelle - ja tietysti Geraltille - tapahtuu seuraavaksi ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti