perjantai 9. kesäkuuta 2017

Towers of Midnight

Toiseksi viimeinen osa Robert Jordanin legendaarisesta Ajan Pyörästä (Brandon Sandersonin viimeistelemänä) on nyt luettu O.O

Varmaan parasta tässä kirjassa oli se, että Rand on vihdoin päässyt hulluudestaan. Olen ollut aika turhautunut, kun tarinan suurin sankari käyttäytyy typerästi ja vainoharhaisesti. Nyt Rand pääsi todella loistamaan maailman pelastajan roolissaan ^^

Olin taas ehtinyt melkein unohtaa Valkoviittojen olemassaolon, mutta nyt nämä häiriköt saartavat Perrinin Galadin johdolla. "Painukaa pois tieltä ja antakaa kunnon ihmisten pelastaa maailma *---* tekopyhät idiootit!" räyhäsin ensin, mutta Galad paljastui lopulta ihan järkeväksi tyypiksi.

Berelain, tuo rasittavien narttujen kuningatar, jonka sitkeää mukanaroikkumista olen ihmetellyt jo useamman kirjan ajan, selitti viimein toimiaan ja osoittautui itse asiassa aika kiehtovaksi persoonaksi.

Olen sarjan alusta asti suhtautunut todella nihkeästi Matiin. Tuonin liityttyä kuvioihin aloin pikkuhiljaa lämmetä kaksikolle ja samalla pelkästään Matille. "Towers of Midnightin" jälkeen joudun tunnustamaan, että Mat on yksi lempihahmoistani. Kun Mat ilmestyi sen mäyränsä kanssa hääjuhlia piristämään, en tiennyt alkaisinko itkeä vai nauraa, kun tuli jotenkin niin nostalginen olo :D

Viimeistä Taistelua enemmän odotan koko ajan, mitä seanchanilaisten keisarinnaksi noussut Tuon eli nykyisin Fortuona keksii seuraavaksi. Kokonaisuutena tämä kirja tuntui ehkä vähän sellaisen isomman kirjan keskiosalta. Tohinaa riitti trollokkilaumojen, salamurhaajien, Mustan Ajahin ja kaiken muun kanssa, mutta niitä isoimpia juttuja vasta lupailtiin.

Haukun aina sellaisia parinmuodostuksia, jotka ovat ilmiselviä heti ensimmäisestä luvusta lähtien, mutta viimeisessä luvussa yksi lempihahmoistani sai valinnallaan leukani loksahtamaan. Jos tällaisesta pariutumisesta on vihjailtu aiemmissa kirjoissa, olen ollut täysin sokea. (Myönnetään, en yleensä huomaa lainkaan niitä pieniä vihjeitä, jotka tarkkaavaisille lukijoille ovat kuin valtavia, neonvaloilla kirjoitettuja kaavioita.) Matin morsian oli komea ja jännittävä pommi, mutta tämä kuvio oli kyllä varsinainen järkytys :D

2 kommenttia:

  1. Mukava taas lukea mietteitäsi! Ja hauskaa, että tykästyit viimein Matin hassuihin puuhiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen monesti sellainen hitaasti lämpenevä tyyppi :D

      Poista