Jatkoin dekkarivillitystäni jälleen yhdellä suosiota saaneella jännärillä. Nyt vuorossa oli Paula Hawkinsin "Nainen junassa".
Nainen katoaa ja ainoa, joka on ehkä nähnyt jotain, on alkoholisoitunut, eksäänsä vainoava Rachel. Ikävä kyllä runsaan alkoholinkäytön vuoksi Rachelilla on muistikatkoksia eikä jäljelle jääneisiin, sekaviin muistikuviinkaan voi aina luottaa.
Hawkins on onnistunut kertomaan tarinan, jonka loppuratkaisua ei arvaa ensimmäisten lukujen perusteella. Henkilöt ja asiat paljastuvat vasta myöhemmin täysin erilaisiksi kuin miltä ne alussa vaikuttavat. Syyllisen onnistuin arvaamaan vain pari lukua ennen kuin asia vahvistettiin suoraan.
Rachelin alkoholismi ja sen tuomat uskottavuusongelmat olivat nerokas veto, mutta minulle Rachelin tilanne oli vähän liian ankeaa ja surkeaa seurattavaa. Pidän hilpeämmästä menosta ja myönnän sen ylpeänä!
Juoni oli loistava - eli yllättävä - ja koen, että kirjan lukeminen kannatti, vaikken sitä suosikkilistalleni nyt nostakaan ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti